Harrastamisen sietämätön keveys

  • Tulosta

sinettiseura-logo variPäivän Hesarissa kerrotaan sekä pääkirjoituksessa että uutisissa miten urheiluseurat karkoittavat nuoret, ja miten kallista kilpaurheilu on. Väärin.

On erilaisia seuroja ja erilaisia lajeja. On varmaan pakko hyväksyä, että jos lapsesta haluaa tehdän NHL-kiekkoilijan, niin sitten on pakko aloittaa treenaminen kolmevuotiaana, ja kymmenen vanhana lajin vuosikustannukset ovatkin jo nelinumeroisia. Kyllä noista varmaan promille pääseekin NHL:äää, tai jotain.  

On myös sellaisia kuin tämä meidän sukellusharrastuksemme, missä voi harrastaa häkellyttävän pienillä kustannuksilla, ja juuri niin paljon kuin haluaa. 

Vai miltä kuulostaa sukellusseuran norppatoiminta? Kustannukset parisataa vuodessa, sisältäen läpi talvikauden ohjatut harjoitukset. Kesäisin mahdollisuus harrastaa seuran kalustolla ja kesänviettopaikalla Helsingin saaristossa, puolen tunnin venematkan päässä Itäkeskuksesta.

Tai SM-kilpalajimme uppopallo, jota myös voi harrastaa parillasadalla eurolla koko vuoden. Varusteet maksavat toisen parisataa, mutta ne kestävätkin monta vuotta. Valmentaminen tehdään harrastajavoimin ilmaiseksi. Nuoremmat aloittavat yhdellä harjoituksella viikossa, ja vanhempienkin mukana pärjää muutamalla viikkoharjoituksella, jos haluaa myös koulua käydä kilpaurheilun ohella.

Toki kaikissa lajeissa kehittyminen vaatii harjoitusmäärien lisäämistä iän mukana, mutta harrastajavetoisessa toiminnassa päällimmäisenä on kuitenkin liikunnan ilo. Kun ei ole sponsoreita, ei niitä ole pakko miellyttää. Lajiin vihkiytyneet ohjaajat ja valmentajat tekevät arvokasta työtään rakkaudesta lajiin. Harrastajat nauttivat tekemisestä, kun ei tarvitse tehdä hampaat irvessä.

Olkaamme iloisia että meillä on myös vaihtoehtoja kovan rahan kilpalajeille. Päivän päätteeksi tärkeintä on liikunta ja sen mukanaan tuoma ilo, terveydellisiä hyötyjä unohtamatta. Nuorena hankittu liikunnallinen elämäntapa kantaa pitkään, ja parantaa elämänlaatua koko elämän ajan.