Seuran veneet kautta aikojen

 

 


Räpylä 6

Räpylä VI

 

Sekayhtiön pesänselvitysten jälkeen kerho totesi resurssiensa riittävän vain pienempään alukseen ja tilalle ostettiin 1979, pikapikaa ja keskellä yötä, katettu ja varsin luotettavaksi osoittautunut kalastajavene, Räpylä VI.

 

Alus oli puinen, kansiltaan kuidutettu fiskari, joka oli katettu edestä ohjaamon takareunaan saakka. Pienehkö avotila oli perässä. Runko oli järeää tekoa. pituus oli 10 metrin luokkaa, leveys ja laitakorkeus olivat nekin suurehkot. Moottori oli 6-sylinterinen Traderin diesel. Konekoppa oli ohutta vaneria ja eristämätön. Meteli sisällä keskikajuutassa oli ajon aikana sietämätön. Keulassa laipion takana oli toinen kajuutta, jossa mahtui hyvin mies pitkälleen. Varusteina oli piirtävä kaiku ja VHF.

 

rapyla6Alus kuljetti sukeltajia huikeaa kuuden ja puolen solmun marssivauhtia. Sukellusleireillä kumpikin kajuutta oli täynnä kasseja. Pullot olivat kajuuttojen katolla ja avotilan laidoilla. Sukeltajat matkustivat niiden päällä ja kaikkialla muualla mihin mahtuivat. Rungon kantavuus oli uskomaton. Yli kaksikymmentä sukeltajaa ja muutama perheenjäsen vielä päälle oli leireillä vakiokuorma. Rungon yläosan lautojen välistä paistoi sisään aurinko, joten kuormassa ja kelissä pumpulla oli töitä. Tyhjennyshommiin ryhdyttiin yleensä silloin, kun turkilla seisojilta rupesivat sandaalit kastumaan. Hyvällä säällä paattia oli mukava ajaa ohjaamon katolla istuen ja jaloilla ohjaten.

 

Vanhan koneen parhaat käyttötunnit olivat olleet jo kauan täynnä ennen kuin kerho osti aluksen ja niinpä moni pystyvä kerholainen, Hasse ja Seska etunenässä saivat muutaman kerran venyä uskomattomiin korjaussuorituksiin. Silti murheilta ja kotiinhinauksilta ei vältytty. Seuraavassa pari muistelmaa niistä:

 

Potkuri irtosi varsin dramaattisissa oloissa -80 Hangossa ja moottori hajosi alkutekijöihinsä juuri ennen kesäleiriä -81. Venejaos venyi kuitenkin ratkomaan nämäkin ongelmat ja Räpylä 6 palveli kummallakin leirillä. Kesällä -80 oli vaikeuksia myös lämmön kanssa. Ruorimiehelle kippari määräsi nopeudeksi 85 astetta. Uuden moottorin yhteydessä sekin ongelma ratkaistiin.

 

Kerran Gråskärbådanin ulkopuolella kone päätti että matkan mitta on täysi. Kone sammui valitettavasti kokonaisen mailin päähän Coolaroosta. Alle puolen mailin päähän olisi vielä viitsinyt uida ennen avun kutsumista. Kotiin päästiin Antti Huiman hinauksessa, kun oli ruokittu kaloja aikamme ankkurissa.

 

Munapirtin leirillä 83 juuri kun alettiin olla Toraksen poijulla, kone ryntäsi ilman, että kukaan koski kaasukahvaan. Sammutusvetimestä se sentään saatiin pysähtymään ja joku taitava onnistui pyydystämään poijun vauhdissa. Alus saatiin siihen ja lähdettiin sukeltamaan. Sukelluksen aikana Kalervo Kuisma yritti saada koneen uudestaan käyntiin, mutta ilmaukset ja muut kotikonstit eivät auttaneet. Takaisin leirille palattiin ohi ajaneen ja apuun tulleen veneen vetämänä. Onneksi oli leirin viimeinen sukelluspäivä. Pari taitavaa kerholaista haki sitten Veneen pois leiriä seuranneella viikolla ja kone oli kuulemma lähtenyt käyntiin ilman ongelmia. 

 

Hyvin kutonen palveli aikansa vuoteen 86, jolloin se myytiin.